keskiviikko 31. elokuuta 2016

Suurien muutosten syksy

Tuntuu, että kaikki asiat pakkautuu aina yhteen pieneen ajanjaksoon, ja seuraavassa hetkessä ei ole mitään erityistä. Tällähetkellä on menossa suuri muutosten aikakausi, paljon tapahtuu ja sattuu ihan pienellä ajalla. Samaan aikaan on paljon iloa, mutta myös surua ja haikeutta. Kerron teille nyt alkusyksyn, tai pikemminkin tämän viikon tapahtumista.

Ihan ensinnä kerron suru-uutisia, meidän rakas 15-vuotias Nappe lähti 30.8. koirien taivaaseen. Korkea ikä alkoi jo tuntua, ja Nappe tuli yht'äkkiä kipeäksi, joten raskas päätös oli tehtävä. Olimme kyllä jo miettineet koirasta luopumista, sillä talvi olisi turhan raskas Napelle. Toisaalta helpottunut olo kun tietää ettei ole mitään kipuja tai vaivoja, mutta samaan aikaan todella haikea olo, kun ei ole kukaan enää häntä heiluen vastassa kotiin tullessa, tai ilmoita vieraista haukkumalla...
Lepää rauhassa rakas ystävä ♥
Myös tuleva viikonloppu on täynnä kaikenmoista; aloitetaan nyt vaikka sunnuntaista. Moni on varmaan ihmetellyt miksen ole laittanut tänne Minnin kanssa toihuiluista pitkään aikaan. Minnihän on luonteeltaan todella arka, ja pelokas. On saanut matkan varrella paljon kolhuja ja huonoja kokemuksia ihmisistä. Kun joitui Suomeen tullessaan kiertolaiseksi, herkkä hevonen kärsi siitä, ja meille tullessaan ongelmat olivat jo paisuneet; laitumelta ei saa kiinni, ryöstää lapasesta jo taluttaessa jne (päivästä riippuen menee paremmin, välillä huonommin). Epärehelliset myyjät eivät kertoneet ongelmista, saatika siitä että tamma oli myös kantavana, joten ei osattu varautua mihinkään.
Kolme vuotta yritin tamman kanssa hankkia molemminpuolista luottamusta ja kunnioitusta, mutta tuntuu, että meillä ei vaan valitettavasti kemiat kohtaa, mikä on todella kurja juttu. Minnin yksi entisistä omistajista laittoi mulle viestiä, ja kysyi kuulumisia. Hän olikin innokas hankkimaan Minnin itselleen takaisin alkuun ainakin siitoskäyttöön, ja he tulevatkin hakemaan tamman sunnuntaina. Vielä keväällä mielestäni paras ratkaisu olisi ollut laittaa tamma kokonaan pois, mutta toisaalta nämä tulevat omistajat tuntevat hevosen ja tietävät sen ongelmista jo valmiiksi, ja voivat antaa Minnille vielä mahdollisuuden. Tuntuu kurjalta että meillä ei synkannut, mutta Minni pääsee viettämään loppuelämää rennoissa merkeissä ennestään tuttujen ihmisten pariin, joten parempaa ratkaisua ei olisi voinut olla. Kaikkia ei ole vain tarkoitettu kaikille. Olenkin kiitollinen siitä, että Minnin hankin; se jätti meille maailman hienoimman varsan, Jullen, ja opetti minua kaikessa mahdollisessa enemmän kuin mikään muu hevonen tähän mennessä♥
Aion tehdä minun ja Minnin kolmen vuoden taipaleesta vielä oman postauksen, jossa syvennyt paremmin asioihin.
Sitten palataan päivässä taaksepäin, tulevaan lauantaihin, ja vähän iloisemman asian pariin! Olen teille vihjaillut tässä loppukesästä jostain muutoksesta, ja nyt vihdoin asian varmistuttua kerron siitä teille. Olen haaveillut siis uudesta heppa-ystävästä jo pidemmän aikaa, selaillut varmaan vuoden erilaisia myynti-ilmoituksia, kysellyt valehtelematta kymmenistä (luku taitaa olla lähempänä sataa) eri hevosista ja käynyt kokeilemassa useampaa. Ja vihdoin SE-OIKEA on löytynyt ja muuttaa meidän tiimiin lauantaina! Vielä en kerro millaisesta moposta on kyse, mutta sen paljastan että säkä on rapiat 165cm. Kaikki aikanaan, kerron aivan varmasti millaisen menopelin hankin kunhan saadaan se tänne kotio asti :)
Tässä teille esimakua; uuden hepan perä :D
Syksystä vielä sen verran lisää, että paljon tapahtuu luultavasti vielä. Ladylla vaivaa jalat vähän väliä, ja ollaankin pyöritelty mielessä milloin on oikea aika laittaa Lady Natalian viereen lepäämään. Myös Onni-kani on sairastellut, joten ollaan pohdittu sen päästämistä kanien taivaaseen. On valtavan ihanaa omistaa eläimiä, niistä on niin paljon iloa, mutta toisaalta, aina välillä tulee loppu vastaan, ja on osattava luopua niistä. Tarvitsee vain ajatella sitä kaikkea ihanaa mitä on ollut. Tällainen aikakausi meillä on tällähetkellä menossa, ehkä se tästä helpottaa, ainakin toivotaan niin.
©Riikka Tuomi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti